Kuka maksaa sote-palvelut?

Tammikuussa Suomessa käydään aluevaalit, jotka ovat jääneet lähes täydelliseen mediapimentoon. Se on sääli, sillä alueuudistuksella on kauaskantoisia vaikutuksia jokaisen suomalaisen terveyspalveluihin ja verotukseen.

Hyvinvointialueiden tehtävänä on järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut. Alueiden rahoittamiseksi on esitetty sekä maakuntaveroa, että rahoittamista suoraan valtion budjetista. Molempiin vaihtoehtoihin liittyy suuria ongelmia.

Ainakin aluksi hyvinvointialueiden on tarkoitus toimia valtion rahoituksen turvin, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että aluevaltuustojen tarvitsee vain käyttää valtiolta saatua rahaa, mutta sen ei tarvitse itse huolehtia siitä, mistä raha tulee. Tämä saattaa kannustaa aluevaltuustoja holtittomaan rahankäyttöön, sillä laskun maksaa lopulta aina valtio.

Tulevaisuudessa hyvinvointialueiden rahoittajaksi on kaavailtu maakuntaveroa. Maakuntaveron haittapuolena on se, että tällä hetkellä Suomessa on monia alueita, joissa julkisen terveydenhuollon kustannukset ovat valmiiksi todella suuria, mutta veropohja on todella huono. Ikääntyvissä maakunnissa riskinä onkin, että maakuntavero nostaa lopullisen veroasteen todella korkeaksi.

Maakuntaveron lisäksi voitaisiin ottaa käyttöön myös tasausjärjestelmä, jolla tuettaisiin niitä maakuntia, joissa verot nousisivat muuten liian korkeiksi. Ongelmana on, että tällöin tarvittaisiin varsin suuria tulonsiirtoja alueiden välillä ja osa hyvinvointialueista saattaisi tuolloinkin ajautua tilanteeseen, jossa lopullisen laskun maksaa käytännössä valtio tasausjärjestelmän kautta.

Maakuntaveron kanssa pitää myös olla tarkkana: kun verotusoikeus hyvinvointialueille on kerran annettu, sitä on vaikea ottaa niiltä pois.

Laadukkaat sotepalvelut ovat hyvinvointiyhteiskunnan kulmakivi ja on tärkeää, että niille löytyy riittävä rahoitus. Alueuudistuksen avulla ei kuitenkaan ole löydetty taikakeinoa, jolla maksaa ikääntyvän Suomen sote-palvelut ja vaikuttaa siltä, että hyvinvointialueiden rahoitukseen sisältyy useita haasteita.

Tämä teksti on alunperin julkaistu kaupunkilehti Tamperelaisessa 15.12.2021.

Ympäristön ja talouden edut eivät ole vastakkain

kesänä olemme nähneet metsäpaloja Kanadassa ja Kyproksella, tulvia Saksassa ja Belgiassa sekä ennätyshelteita Suomessa. Ilmastonmuutoksen edetessä tällaisista ilmiöistä tulee entistä yleisempiä.  Samalla ilmastonmuutoksen ympärillä käytävässä keskustelussa on suuri ongelma: ilmaston ja talouden edut asetetaan usein vastakkain. Esimerkiksi viime viikkoina käytyä keskustelua metsästrategiasta on käyty monesti kahdella osapuolella, joista toinen puolustaa taloudellista ja toinen ekologista ulottuvuutta. Todellisuudessa talous ja ympäristö ovat harvoin vastakkain. 

Tuleviin kriiseihin pitää varautua ajoissa

Musta joutsen on yllättävä, mutta vaikutuksiltaan todella laaja-alainen tapahtuma, jota ei jaksettu uskoa mahdolliseksi. Koronavirus on ristitty globaalin markkinatalouden mustaksi joutseneksi kansainvälisten suurpankkien, kuten Goldman Sachsin toimesta, mutta onko todella niin, että pandemia tuli täysin puun takaa?

Kunnallinen päätöksenteko vaatii julkista keskustelua

Kirjoitin kaupunkilehti Tamperelaiseen viime lauantaina Lempäälän kunnanvaltuuston kokouskulttuurista: ”Istuin keskiviikkona Lempäälän kunnanvaltuuston kokouksessa, jossa käsiteltiin palvelurakentamista. Kokouksessa kunnanhallituksen puheenjohtaja piti pöyristyttävänä sitä, että eräs valtuutettu teki kohdassa muutosesityksen. Tilanne nosti mielestäni esiin kunnanvaltuuston todellisen luonteen – ainakin Lempäälässä. Olen viimeiset kaksi vuotta toiminut nuorisovaltuuston edustajana läsnä- ja puheoikeudella Lempäälän kunnanvaltuustossa. Tuona aikana on kunnanvaltuustossa äänestetty vain muutamasta esityksestä. Kokoukset kyllä …

Lue lisää